Mietteitä työttömän arjesta
Olen saanut kuulla paljon huutelua siitä, kuinka työttömyys on useimman työssäkäyvän henkilön mielestä työttömän oma vika, tai se, ettei ole saanut töitä, on itsestä kiinni. Entä silloin kun se ei ole itsestä kiinni?
Alkuun voisin kertoa oman kantani asiaan. Varsinkin ensimmäisen työpaikan löytäminen on joskus hankalaa, jos työharjoittelu ei ole sujunut ajatellusti tai siitä on kauan. Monikaan näistä, jotka väittää sen olevan oma vika, eivät ajattele, että taustalla voi olla esimerkiksi sairauksia, joiden vuoksi ei jotain pysty tekemään.
Myös työpaikalla pitäisi ottaa huomioon se, että esim. ammattiharjoittelua suorittava opiskelija ei ole vielä valmis ammattilainen, itse asiassa ei lähelläkään. Riippumatta työtehtävistä, harjoitelijalle tai uudelle työntekijälle pitää antaa riitävä perehdytys ja myös palaute tulisi antaa silloin kun siitä on mahdollista ottaa opiksi.
Monesti kuulee sanottavan, kuinka työttömän elämä on yhtä laiskottelua ja helppoa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Varsinkin silloin, kun haluaa saada aikansa kulumaan muutoin kuin istumalla tv:n ääressä: jotta saa laskut maksettua ja ruokaa kaupasta, pitää juosta erilaisten virkailijoiden luona hakemassa ja viemässä kaikenlaisia todistuksia ja lappuja virastosta toiseen. Lisäksi se peruspäiväraha ei ole erikoinen, toisin kuin kuulemani perusteella jotkut kuvittelevat.
Moni työtön työnhakija tekisi varmasti mitä tahansa työtä, kun vain pääsisi kiinni johonkin. Aikansa kun on työttömänä, osaaminen vanhenee ja sitä mukaa mahdollisuudet työllistyä uudestaan heikkenevät koko ajan. Tosin on niitäkin työnhakijoita, jotka välttelevät töitä, mutta niitä on todella vähän.
Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että varsinkin aktiivimallia kannattavat päättäjät tuntuvat yleistävän että olisi vain työttömiä, joille ei kelpaa minkäänlainen työ tai joita työnteko ei kiinnosta. Mielestäni työttömät, joiden työkyky on alentunut, pitäisi ottaa paremmin huomioon, eli heille pitäisi tarjota palveluja, joiden avulla he löytäisivät itselleen sopivan toimenkuvan. Tarkoittan siis, että jos sairaus estää esimerkiksi ajokortin saamisen, on mahdoton tehdä bussikuskin töitä, tai hemiplegia jos estää raskaiden huonekalujen nostelun, ei kykene varastomiehen hommiin.
En ota nokkiini, jos olet eri mieltä asiasta, mutta halutessasi sen voit ilmaista myös asiallisesti.
#oulu #tyottomanarki #fiilikset #tunteenpurkaus #vastaushuuteluun
Alkuun voisin kertoa oman kantani asiaan. Varsinkin ensimmäisen työpaikan löytäminen on joskus hankalaa, jos työharjoittelu ei ole sujunut ajatellusti tai siitä on kauan. Monikaan näistä, jotka väittää sen olevan oma vika, eivät ajattele, että taustalla voi olla esimerkiksi sairauksia, joiden vuoksi ei jotain pysty tekemään.
Myös työpaikalla pitäisi ottaa huomioon se, että esim. ammattiharjoittelua suorittava opiskelija ei ole vielä valmis ammattilainen, itse asiassa ei lähelläkään. Riippumatta työtehtävistä, harjoitelijalle tai uudelle työntekijälle pitää antaa riitävä perehdytys ja myös palaute tulisi antaa silloin kun siitä on mahdollista ottaa opiksi.
Monesti kuulee sanottavan, kuinka työttömän elämä on yhtä laiskottelua ja helppoa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Varsinkin silloin, kun haluaa saada aikansa kulumaan muutoin kuin istumalla tv:n ääressä: jotta saa laskut maksettua ja ruokaa kaupasta, pitää juosta erilaisten virkailijoiden luona hakemassa ja viemässä kaikenlaisia todistuksia ja lappuja virastosta toiseen. Lisäksi se peruspäiväraha ei ole erikoinen, toisin kuin kuulemani perusteella jotkut kuvittelevat.
Moni työtön työnhakija tekisi varmasti mitä tahansa työtä, kun vain pääsisi kiinni johonkin. Aikansa kun on työttömänä, osaaminen vanhenee ja sitä mukaa mahdollisuudet työllistyä uudestaan heikkenevät koko ajan. Tosin on niitäkin työnhakijoita, jotka välttelevät töitä, mutta niitä on todella vähän.
Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että varsinkin aktiivimallia kannattavat päättäjät tuntuvat yleistävän että olisi vain työttömiä, joille ei kelpaa minkäänlainen työ tai joita työnteko ei kiinnosta. Mielestäni työttömät, joiden työkyky on alentunut, pitäisi ottaa paremmin huomioon, eli heille pitäisi tarjota palveluja, joiden avulla he löytäisivät itselleen sopivan toimenkuvan. Tarkoittan siis, että jos sairaus estää esimerkiksi ajokortin saamisen, on mahdoton tehdä bussikuskin töitä, tai hemiplegia jos estää raskaiden huonekalujen nostelun, ei kykene varastomiehen hommiin.
En ota nokkiini, jos olet eri mieltä asiasta, mutta halutessasi sen voit ilmaista myös asiallisesti.
#oulu #tyottomanarki #fiilikset #tunteenpurkaus #vastaushuuteluun
Kommentit
Lähetä kommentti